torstai 13. tammikuuta 2011

Mary Olki: Lapset langoista tekevi

Mary Olki on kirjoittanut ja toimittanut kirjan 1955: Lapset langoista tekevi.
Otan kirjan esille sen takia, kun kirjan alussa on niin mielenkiintoinen kertomus. Vaikka joulu menikin jo ohi, niin onhan muita merkkipäiviä, joissa voisi käyttää tätä vinkkiä. Moni äiti on varmaan tehnytkin näin....

Oli kerran äiti, joka lastensa lahjatoivomuksia lukiessaan hämmästyi vallan kovasti kun huomasi, että jokainen hänen kolmesta tyttärestään toivoi joululahjaksi NUKEN, vieläpä jo koulua käyvä vanhinkin heistä.
Äiti tiesi että jos hän ostaisi kolme valmista nukkea vaatteineen päivineen, menisivät siihen kaikki ne rahat, jotka hänellä oli koko perheen lahjoja varten varattuna. Oli keksittävä jokin muu keino. Äiti mietti ja mietti ja eräänä yönä valveilla maatessaan hän sen sitten keksi. Hänestä tuntui aivan kuin vanha ja viisas tonttu olisi sen hänen korvaansa kuiskannut.
Seuraavana päivänä äiti meni lelukauppaan katsomaan minkälaisia toteuttamismahdollisuuksia hänen keksinnöllään oli. Ja olihan siellä....
Äiti osti uudet  vartalot  ja  kaksi kumipäätä ja yhden " silmänuken", joka makuuasennossa sulki silmänsä.
Sitten äiti iltamyöhään ompeli päät paikoilleen, kääri kunkin nuken sideharsoon ihan kuin ne olisivat olleet vastasyntyneitä vauvoja ja pisti jokaisen läpinäkyvään muovipussiin.
Nyt te varmaan kuvittelette, että äiti valvoi kaikki yöt tekemässä vaatteita noille kolmelle nukelle. Tämän tarinan äiti ei tehnyt niin vaan tytöt saisivat itse tehdä nukeille vaatteita.
Sen takia hän valmistikin heille toiseksi lahjaksi hyvin varustetut ompelulaatikot. Hän päällysti värikkäällä joulupaperilla tyhjät kenkälaatikot ja liimasi niihin muutamia väliseiniä. Sitten hän kokosi laatikoihin monenlaisia työtarvikkeita, virkkuukoukkuja, neulepuikkoja , parsinneuloja,sakset, mittanauhoja ja tietenkin  villalankoja ym.
Kun aattoiltana  vanhan tavan mukaan joulupukki astui sisään kantoi hän toisessa kädessään kolmea muovipussia, järjesti tytöt riviin eteensä ja antoi heille kullekin pussin. Jännitys ja ilo oli suuri!!!
Tapaninpäivänä, jolloin sukulaislapsiakin oli vieraina, annettiin nukeille nimet. Pienimmästä tuli Maija, keskimmäisestä, joka oli poikanukke, tuli Jussi ja silmänukelle laitettiin nimeksi Eeva. Sitä ruvettiin kutsumaan Eeva-neidiksi, koska se niin huomattavasti erosi muista.

Lyhentelin kertomusta aika tavalla, kun vain kertomuksen ydin tuli esille. Se asia, että miten paljon voi itse käsillään tehdä ja miten paljon enemmän se antaa tekijälleen, kun voi katsella oman kättensä jälkeä. Ja ennenkaikkea, että osaa tehdä käsillään jotain, oli se sitten käsitöitä, maalausta tai vaikka rakentamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti